keskiviikko 29. joulukuuta 2010

25.12.2010 Joulu

Aamusta lahdettiin joulukirkkoon. Matkalla jotkut pullukat amerikkalaiset olivat ulko-ovellaan yovaatteissaan ja ihmettelimme, tuntevatkohan amerikkalaiset ollenkaan kylmaa.. Esiinnyimme kirkossa, mutta koska aiti ei tajunnut ottaa kuvaa, ei siita ole kuvaa. Kuitenkin meita on pyydetty esiintymaan myos uutena vuonna ja ensi sunnuntaina, joten varmasti saamme jonkunlaisen kuvan esiintymisestamme. Kirkko oli yllattavan lyhyt, kaksi tuntia vain. Kuorot, ryhmat ja solistit lauloivat kauniisti ja puheestakin ymmarsin lahes kaiken. Joulusaarnassa mies puhui: "Oletteko koskaan miettineet, miksi joulua vietetaan joulukuussa. Johtuuko se siita, etta saisimme silloin vieraiksemme nama suomalaiset.." :DDD Ma kylla tulisin mielummin huhtikuussa, sillon on ihan jepa ilma ja paasee karkaan mexicoon tai caliin tai jonnekin :)

Kuvissa tulee paljon uusia nimia, koittakaa pysya mukana ;) Meilla on yli 50 serkkua, joten muistamista varmasti tarvitaan.















Tassa Julia, Phillip ja Viki kirkossa.















Tassa laulaa erittain hyva mieskuoro, harmi, etta kamerani sammui taman kuvan otettuani, joten en saanut videota :( Olisittepa kuulleet!!!














Tassa olemme jo Tanyalla kattamassa joulupaivallista.















Joulukuusemme.















Julia ja Phillip















Kaikki mahtuivat kuvaan. Joku jarkyttavin serkuskuva ikina :D
















Lauren taisi tykata Phillipin antamasta lahjasta :)
















Kun taas Katie ei tainnut tykata minun lahjaksi saamastani turkinpippurista. Pakotin Katien syomaan niin monta turkkaria, etta lopulta han jopa hieman piti niista. Harmi, etta ne loppuivat jo.














Julia halusi ikimuistoistaa voittonsa kolminpelissa Neopetsissa. Kylla, tama on tarkea osa jouluamme :D














Tanya nukahti.
















Kuvassa serkkuni Sergey, hanen takanaan mummuni Agafia ja oikealla Sergeyn aiti (tatini) Maria. Tama Sergey on se, joka opiskelee ja osti silti tyttoystavalleen Burberryn laukun.. Ja nyt jouluna iPadin. Ei paha!















Viki lahjarusetin kanssa :) kaunokainen!

26.12.2010

Kavimme toisessa kirkossa, sellaisessa valtavassa. Naimme siella joitakin sukulaisiamme ja juttelimme heidan kanssaan. Matka kirkkoon oli valtava, joten en ihmettele, etta osa sukulaisitamme on vaihtanut siihen seurakuntaan, jossa eilen olimme. Sinne matka kesti vain 5 minuuttia, tanne 30!
Kirkon jalkeen menimme Misha-sedalleni paivalliselle. Sinne kokoontui paljon sukuani. Tallainen maara ihmisia samassa paikassa samaan aikaan Suomessa olisi lahes mahdotonta, mutta nailla taalla USAssa on suuret talot, onneksi :D
















Misha ja lapsenlapset Jisella ja Ella. Jisella on maailman kaunein, ihanin, suloisin ja hyvatapaisin tytto mita olen nahnyt :) Ja molemmat ovat kaunokaisia, koska heidan aitinsa on niin kaunis.














Dina (Mishan vaimo), Ella ja taman aiti Viita (Viktoria), Ezekiel ja hanen aitinsa Olga (serkkuni vaimo) seka Olgan miehen aiti (minun enoni vaimo) Ljusa.















Julia ja toinen Katie. Katie on Innan adoptiolapsi Venajalta(Inna on serkkumme). Heilla on vain 12 vuotta ikaeroa :D Lisaksi Innalla on toinen adoptiotytar ja kaksi adoptiopoikaa. Pojat tapasimme ensimmaista kertaa vasta naiden juhlien jalkeen.
















Julia ja Phillip















Mina ja Jisella.















Maria, Ljusa, aiti, Dina, Inna ja hanen tyttarensa jonka nimea en ikina muista (han on ainoa Innan oma lapsi) ja Olga.















Edward (Olgan mies, serkkuni, Lamborginin omistaja), Ezekiel (Olgan ja Edwardin poika) ja Roman (serkkuni, Edikin veli, matkustelijapoika)















Samat pojat
Juhlien jalkeen menimme Julian kanssa Innalle yoksi. Siella olivat serkkumme Eric (Edikin ja Romanin veli), adoptiopojat Alex ja Dima, seka Innan loput lapset, jotka han oli jattanyt kotiin. Myos hanen miehensa Viktor oli siella. Innalle tuli myos Olga ja pelailimme paljon kaikkea myohaan yohon asti.














Tassa Dima yrittaa esittaa jaakarhua. Yritys epaonnistui ja joukkue ei saanut pistetta. Taustalla Iliana (Innan adoptiolapsi) ja Olga.
27.12.2010
Lahdimme innoissamme kohti ostoskeskuksen ihmeellista maailmaa. Poikkesimme tukussa kaymaan ennen sita, silla sielta oli loytynyt Innalle ja tytoille UGGien tapaiset kengat, mutta puolet halvemmalla. Ne ovat erittain lampimat ja taysin samannakoiset kuin aidot, vain merkki puuttuu takaa. Ei haittaa minua, kunhan on lampoa. Aitia tosin haittaa ja siksi ehka palautamme ne.. Tukussa kavin Katie Gn (G on Grigorov ja tarkoittaa Innan lasta, silla taalla on kaksi Katieta. KT tarkoittaa toista Katiee) kanssa maistelemassa eri kojuissa. Siella oli myos mielettoman suuria sipsipusseja, joista kuva alempana. Valitettavasti Julia oksensi tukussa ja oli pahoinvoiva myohemminkin, joten iska vei hanet kotiin, eika han paassyt shoppailemaan himoaleisiin :(














Pusseissa varmaan 1,5-3kg sipsia!! Mieletonta! Pussi maksaa 4$, joten en enaa yhtaan ihmettele, etta amerikkalaiset ovat lihavia. Tulimme viela tallaiseenkin paatelmaan: Amerikassa ainoata halpaa on ruoka ja vaatteet, joten amerikkalaiset lohduttavat itseaan syomalla paljon ja hyvaa. Ja koska vaatteet ovat halpoja, ei ole valia vaikka lihoo, voi vaihtaa uudet vaatteet helposti. Eli vastaus Amerikan ylipainoisuuteen on kalliit vaatteet (joka todella =muuttaisi koko "pue yhdesti ja heita roskiin"-kulttuuria).
















Kyllastyimme Katien kanssa ostoksilla kayntiin ja vanhempiemme odotteluun (ainoa tapa maksaa taalla on kortti, silla kateinen on meille sairaan kallista!!), joten menimme Nordstromille meikkauttamaan minut :D Ja kylla se nainen hommansa osasi, harmi ettei tullut yhtakaan laheisempaa kuvaa niin en voi nayttaa, mutta naissa kuvissa saattaa nakya haivahdys siita.
















Katie halusi valttamatta ottaa minusta kuvia keskella ostaria, joten siina sita sitten mentiin. Onneksi en tuntenut ketaan, mutta aluksi kylla havetti siita huolimatta.















Menin takaisin Innalle yoksi ja KT oli siella jo odottamassa. Kun tytot menivat lenkittamaan koiria, jain kotiin, silla satoi ihan simona. Sen jalkeen pelailimme paria pelia ja minua sattui vatsaan, joten menin nukkumaan 12. Tytot valvoivat kuuteen. :D En tieda mita he tekivat, silla muut olivat nukkumassa.

28.12.2010
Perheeni tuli hakemaan minua puoli 12. Lahdimme outletmyymaloihin tunnin ajomatkan paahan. Siella ei kuitenkaan ollut mitaan suuria aleita, joten en ostanut mitaan kovin paljoa.. Parit kengat ja muutaman paidan.














Iska ja Viki Niken liikkeessa. Ja valikoimaa riittaa...















Ulkona "vahan" satoi..














Ulkona oli varia vaihtava kuusi ja sain jotenkin napsastya Vikista kuvan juuri silloin kun kuusi oli monivarinen. Kummallista. Magic touch!
















Meika ja sama kuusi!
Ostarin jalkeen menimme Voljodalle ja Ljusalle (Edikin, Roman ja Ericin vanhemmille) kylaan. Heilla on aivan valtava talo!! Lahes 1000 m2, wow! Eika heilla asu enaa muita kuin Voljoda, Ljusa, Roman ja Arianna (5v). Jokaiselle siis 250m2!















Saunoimme ja soitimme KTn kanssa pianoa. Illemmalla aikuiset aloittivat taas slaavilaiset laulunsa, joita he lauloivat jo Mishallakin. Iska sai kuulla tata laulua 20 vuoden tauon jalkeen. Mina en ollut kuullut ikina. Iska saesti hienolla valkoisella flygelilla ja mina viululla. Hehs.
















Tassa Arianna, iltatahti.
















Kuusen kauniit varit
















5/12 sisarusta koolla. Seka viela mummu. Eli kellon suuntaan flyygelin ympari aloittaen iskasta: iska, Tanya, aiti, Maria, Dina, Misha ja Voljoda (enoni).















Mina kuusen ja viulun kanssa. Kaunis kuusi oli juu!






Katie soittaa pianoa, voi moro! Meidan tuleva kuuluisuus.
(samalla esittelen vahan 1000m2 taloo)



Tassa vahan aikuisten laulua Mishalta. Mekin tyttojen kanssa koitettiin vahasen laulaa, vaikka se onkin vaikeata, koska laulu on venajaksi ja me olemme hitaita lukemaan. Muut serkkumme eivat edes koittaneet :D


Sori kaverit, oli hieno video kuorolaulusta, mahtava, mutta kamera ei suostu toimimaan :( Eka se latas sita puolen paivaa ja sitte ei.. Katsotaan nyt saadaanko enaan kuvia blogiin, jos johto ei suostu toimimaan.. :(

24.12.2010 teidan jouluaattonne

Noniiin on tullut aika taas kirjoittaa :D Tasta pitkasta tauosta saattaa huomata, etta on tapahtunut paljon ja ei ole sen vuoksi ollut aikaa kirjoitella.. Nyt on paasty taydelliseen lomailun makuun ja on ollut tosi kivaa tapailla kaikkia sukulaisia :) Aloitetaan jouluaatosta:
Serkkumme Lena tuli hakemaan mua ja Juliaa ostoksille. Matka aloitettiin kaymalla Starbucksissa. Ah mika tapa aloittaa taydellinen paiva!














Sitten kaytiin Rossissa ja Marshallissa, ostin kaksi mekkoa ja paidan (JOTKA KAIKKI RIKKI :O) ja taydellisen Hilfigerin laukun, mahtavasti istuvat Guessin lasit ja ihanan pitsipaidan! Ostin mekon 18v synttareilleni ja se on vain taydellinen :) Alkaa luulkokaan, etta siita tulee kuvaa ennen juhlia... :D

Menimme Nordstromille (se on kauppa erittain rikkaille) katselemaan UGGeja ja sovittamaan oikeita malleja ja kokoja. Myyja hopisi jotain, etta jotkin mallit tulisivat vasta maaliskuussa, mutta sukulaisemme sanoivat, ettei se voi pitaa paikkaansa. Sitten Lena halusi katsoa itselleen Burberryn laukkua, joten menimme katsomaan niita. Myyjamies puhui jotain meille, mutta taalla Oregonissa kaikki puhuvat niin nopeasti ja epaselvasti, etta siita on hyvin vaikeata ottaa selvaa.. Lena sanoi, etta olemme Suomesta ja mies sanoi etta tietaa vain yhden sanan suomeksi: suomalainen! WOW. ja mina kun luulin, etteivat ihmiset edes tieda, missa Suomi sijaitsee..















Siina vahan USAn tamanhetkista muotia.














Tassa Lena tulevan laukkunsa kanssa.












Mina oman lempilaukkuni kanssa... (vaikken Burberrya haluaisikaan)















...ja Julia omansa kanssa.

Voitte uskoa, etta tassa kaupassa shoppailun jalkeen Dollar treehen meneminen tuntui aika turhauttavalta... jopa nololta! En tajua mista nama kaikki ihmiset repivat rahansa. Lahes kaikki sukulaisemme ovat torkyrikkaita, jopa serkkuni (jonka kanssa myohemmin juttelin, ja han kertoi etta han OPISKELEE) osti tyttoystavalleen Burberryn laukun. Tuntuu hieman turhauttavalta asua tasapaksussa Suomessa, kun voisi olla taalla kuluttamassa hienoja vaatteita :) ...
Lena osti meille tuoreita vastatehtyja popcorneja caramellikastikkeella :) NAM! ah kuinka hyvaa.. sitten lahdimme syomaan chicken wingseja.. Aloitimme maistelemalla eri kastikkeita, jotta tietaisimme, mita haluamme. Kun olimme paattaneet suosikkimme, poytaamme tuotiin 50kpl niilla paallystettyja kanankoipia. Ah kuinka hyvia ne olivatkaan!! Lena tilasi myos ranskikset ja minulle jotain mielettoman hyvaa juomaa, jota sain niin paljon kun halusin, aina valitsemallani maulla. NAM! Oikeasti, en voi sanoin kuvailla tata, en ole syonyt nain hyvin samana paivana ikina! Lena varmaan luulee, etta vain kehun siksi, etta hanella olisi hyva mieli, mutta oikeasti, se on vain niiiiiiin hyvaaa...
































Paikassa oli yli 30 televisiota.. Lena sanoi, etta sinne kokoonnutaan katsomaan amerikkalaisen jalkapallon eri matseja.. Nytkin siella pyori vaikka mita otteluita..
Sitten menimme Tanyalle, missa asumme. Juttelimme, nayttelimme ostoksiamme yms.. Sen jalkeen juoksimme naapuriimme enollemme Mishalle. Sinne tuli myos enoni Sasha kahden lapsensa kanssa.
Tassa Misha.

lauantai 25. joulukuuta 2010

23.12 paiva ennen jouluaattoo !

Torstaina lahettiin serkun kaa kauppakeskukseen vahan ostaan jouluostoksia. Se osti ihan himona kaikkia lahjoja ja ma ja Ilona vaan pari vaatetta : D mutta joo tassa vahan kuvii silta matkalta :
Oli pikkaset jonot, etta paasis valokuvaan joulupukin kaa, vaikka oli himokallista. Alkaen tyyliin joku 25$.


Tassa oltiin Ilonan ja Katien kaa kaupassa, missa oli kaikkia tavaroita eri puolelta maailmaa. Suomalaista ei loydetty muuta kun tama lippu, mika on tassa kuvassa.


Kun tultiin paikanpaalle, niin siella oli tallaisia naisia ohjailemassa liikennetta. LOL : D saatiin paivan naurut !


Tassa ollaan eraassa kaupassa missa myytiin hyvan tuoksusia rasvoja, suihkugeeleja ja hajuvesia.
Tassa on pari kuvaa kyseisista tuotteista. Otettiin siella kuvia, kun Katie osti lahjoja ja sitten eras pariskunta rupes kyseleen meilta, etta mista me ollaan ja miks me otetaan taalla kuvii ja siina sitten hetki juteltiin : D

RUOKAAA !
Syotiin sitten tassa carl's jr:ssa. Se on sellanen normi hampurilaispaikka. Oli hyvaaa ! NAM !

Taa on yhesta kaupasta, josta meinattiin ostaa noi lasit, mutta ei sittenkaan ostettu.


KUUMAKOIRA KAUPPA ! naytti kivalta, muttei kyl ostettu : D epaterveellista !


Tassa on nyt pari kuvaa, kun istuttiin ja odotettiin kyytia.


Tassa on mies, jolla on hauskat hiukset ja tytto joka kulki kauppakeskuksessa prinsessapuku paalla. CUTE !



Tassa on nainen, joka tais olla ehka vahan kyllastyny shoppailuun tai sitten tullu muuten vaan nukkuun pehmeelle sohvalle : D

torstai 23. joulukuuta 2010

Amerikassa kaikki on suurempaa ja komeampaa...

Aamu alkoi silla, etta sain vihdoin kokea itseni mahdottoman mahtavaksi valokuvaajaksi! Pihaan juoksi yksi pulleatakin pulleampi oravayksilo ja se alkoi poseerailla mulle nousemalla takajaloilleen, levittamalla hantansa kauniisti ympariilleen ja katselemalla kameraan ja kaantyilemalla. Olin ikkunan takana ja kuvailin sielta toista kymmenta loistavaa otosta tasta valioyksilosta. Tassa muutama valokuva :)














Kun sielta alakerrasta sitten ylos paasin niin menin keittioon ja soin vahan valtavan suuria californialaisia viinirypaleita. Jotain niiden valtavuudesta kertoo se, etta kun Julia astui huoneeseen niin se huusi "oooo, luumuja!" :D tassa kuva siita:














Kun Katie ja Lauren (serkkumme, 15v ja 8v) tulivat, he toivat Vikille ja Phillipille (serkkumme, joka asuu taalla meidan luonamme, 3 1/2 v)sopot tikkarit. Tassa kuva heista:















Kalaa kuivataan taalla autotalleissa, joissa myos tatimme tekee ruuan, jottei savu tule hienoon taloon sisalle.. Vain keitot keitetaan sisalla keittiossa.. (+ tietenkin uunissa laitettavat ruoat)














Illalla kavimme viela pappan haudalla. Se on erittain kaunis hautakivi, jossa on kuva mummusta ja pappasta (vaikkei mummu viela olekaan kuollut) ja kuva nuotista, silla pappa oli erittain musikaalinen. Lisaksi siina on venajan kielella teksti. Hautapaikka on ollut kallis ja se on vuoren huipulla, josta on nakymat kauniisti kaupunkiin. Se on myos viihtyisassa ja hyvin hoidetussa puistossa. Nytkin siella oli tyomiehia toissaan. Enomme varoitteli, ettemme herattaisi kaikkia vainajia molinallamme, silla nama amerikkalaiset eivat vissiin ole tottuneet nain aanekkaisiin kavereihin :D ! Erikoista naille oli myos se, etta kavelimme hautausmaalle, emmeka menneet autolla. Matka oli kieltamatta vahan vaarallinen, silla meilla oli mukana Phillip ja Lauren, jotka ovat villeja kavereita. Ja autot ajavat alueella erittain kovaa! Mutta meilla oli myos 4 aikuista, joten hataa ei ollut.
Surullista, mutta tavallaan suloista oli, etta pappan viereisessa haudassa oli nainen ja mies, jotka olivat kuolleet 10 paivan valein. Nainen oli kuollut ensin ja mies sen jalkeen suruun >: Voi raukkaa! Toisella puolella oli hauta, jonka eras pari oli ostanut itselleen ja kirjoituttanut nimensa siihen. Mutta kumpikaan heista ei ole viela kuollut!!! He ovat myos laittaneet siihen pienenpienen kuvan heista ja tekstin "forever together" awwwww!!
Lisaan haudasta kuvan sitten, kun ensi kerralla kaymme siella, silla en huomannut ottaa siita kuvaa, silla meilla on paljon kuvia sielta kotona Suomessa. Tassa on kuitenkin pari kuvaa reissusta. Aurinko oli juuri laskemassa ja oli kaunista.

Tassa kuva hieman halvemmalta ja vanhemmalta alueelta samalla hautausmaalla. Hautakivet ovat USAssa maassa.














Tassa olemme matkalla takaisin kotiin.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

If you go to dollar tree, u will soon be dollar free !

Paivalla lahdimme Dollar treehen. Voin kertoa, etta se on oikeasti hieno kauppa, vaikka takalaiset eivat sille arvoa annakaan. Kaupan idea on, etta kaikki maksaa yhden dollarin. Ja sielta loytyy vaikka mita kraasaa. Jos olisin paikallinen, keittiotavarani ja jopa makeiseni olisivat sielta. Sielta loytyisivat myos parhaat lahjapaketit ja pussit. Lasten lahjat olisivat myos mahtavia. Mutta ulkomaalaisena Dollar tree tulee kalliiksi, silla tuotteet vievat paljon tilaa ja kun matkalaukuissa on vain rajallinen tila, tarvitaan laivalastillinen saadaksemme kaiken perille. Loysin sielta kuitenkin muutaman hienon vempaimen, muun muassa "ihokarvahiekkapaperia" (:D) (jota testattuani ihoni alkoi punottaa, taidan olla allerginen sille), pinsetit, jossa on valo ja suurennuslasi, kynsinauhahierojan.... Lapsuudessa valilla odotin USAn matkoja muutaman Dollar treen tuotteen tahden. (Joka oli tietenkin turhaa, koska valikoima vaihtuu jatkuvasti).

Toinen mahtava kauppa on Ross, josta loytaa nykymuotia, jos ei tahdo ostaa merkkivaatteita. Koska Yhdysvallat on suuri maa, naista kaupoista loytyy myos paljon vaatteita. Ja kaikki vaatteet on laitettu rekkeihin kokojen (ja asustetyylejen, esim. farkut, mekot, alusvaatteet..) mukaan, joten on helppoa loytaa mita etsii. Ja koska Rossissa ei ole alennuksia, siella voi kayda ostoksilla mihin vuodenaikaan tahansa. Ja kauppa kay.

Illalla tapasimme sukulaisiamme, kaksi tatiani ja toisen lapset, kaksi enoani ja toisen vaimon. Asumme siis tatini, hanen miehensa ja lapsensa luona. Talo on suuri, joten kaikki mahtuvat sisaan, mutta meteli on valtava ja lapset valilla aivan liian villeja :D Kuvia tulee myohemmin :)

Nakemisiin ja huomiseeeeen !

Elävänä perillä

Lähettiin eilen yheksän jälkeen ajaan kohti Hesaa. Oli jäätävä jono matkalaukkujen luovuttamis paikkaan ja siinä meni sitten joku kaks tuntia. Ehittiin kuitenkin lennolle, joka kylläkin viivästy hitaan palvelun takia. Lentokone oli simohieno, toisin kun ootettiin. Siel oli kaikilla näytot, vaikka lento kesti vaan sen kolme ja puol tuntia. Nnnoo sitten saavuttiin Islantiin ja mein Seattleen lähtevä kone oli myohassa myos (johtuen siitä että niin monet sinne menevistä oli tullut samalla koneella, kun me). Taa lento kesti sitten sen 7 ja puol tuntia ja ite nukuin yli puolet matkasta ja loput sitten vaan koomasin. Ja kyl katoin jotain gleeta ja simpsoneitakin muuten. Oli ihan lepposa matka. Laskeuduttiin sitten Seattleen ja pitkien jonojen jalkeen saatiin onnistuneesti kaikki matkalaukut. Onneks mikaan ei ollu jaany islantiin tai lahteny vaaraan maahan. Mentiin sitten vuokraan autoo ja saatiin sellanen semihieno 8 paikkanen toyota. Oltiin onneks vaan vahan kujalla, etta mista saadaan se auto, mutta kylla me selvittiin ! nno sitten ajettiin tanne portlandiin silla ja matka kesti jonkun 2 ja puol tuntii. Hiukan vasytti. Silmat vaan meni kiinni ja oli pakko syoda ettei nukahtanu. : D noo loppujen lopuks nukahdin sitten. Oltiin sit taal tadil kun kello oli jotain yks kai yolla ja sitten oltiinkin ihan virkeita ja istuttiin iltaa taalla tadin perheen kaa + mummu. NAHTIIN MATKALLA MUUTEN CRISPY CREAM <3 rakkausdonitseja ! joo no sitten mentiin nukkuun siina kolmen aikaan, vaikkei kylla vasyttany. Ja sitten herattiinkin aamulla siina kaheksan aikoihin. Unirytmisekasin? nnoo oli kylla semihelppo matka, ku yleensa kestaa tuplasti enemman, mut nyt kesti vaan sen 12h ja Islanti oli kylla ihan kiva maa. Sellanen semipieni rauhallinen lentokentta, samaa kokoo kun hesan kentta. Mut siel ei ollu lunta ! : o mutta sainkin kuulla, etta siel ei oo yleensa talvisin lunta kun siel on sen verran lammin. En ois uskonu ! mjooo ihan kiva maa !

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Matkaan lähden !

Noniiin, nyt on 15 tuntia aikaa lähtöön Helsingistä. Jos joku ei siis tiedä, niin olemme lähdössä USAn länsirannikolle Oregonin osavaltioon Portlandiin kolmeksi viikoksi. Matkan syynä on vierailu äidin puoleisten sukulaisten luona. Matkalla on myös tarkoitus viettää hyvä loma ja shoppailla ja nauttia elämästä.



Ilonan laukku ei oo vielä pakattuna (ei edes aloitettu), mutta sentään kaikki tuliaiset on ostettu. Toivottavasti ne muistuu mukaan. Toivottavaa ois myös, että kameran laturi tulee otettua, sillä muuten emme voi julkaista iki-ihastuttavia valokuviamme tällä.



Fiiliksistä sen verta, että olemme matkustamassa Islannin pääkaupungin Reykjavikin kautta, joka on ihan huisin mahtavaa! Harmi vain, että viivymme siellä vaivaisen tunnin, joka luultavasti kuluu juostessa päätä pahkaa seuraavan lennon lähtöterminaaliin. Meistä molemmat odottaa kauhulla lentokonetta, sillä kyseessä on Iceland's air ja se kuulostaa huolestuttavan heiveröiseltä. Mitään syytä ei siis ole odottaa omia televisioruutuja, joista saa valita omat ohjelmansa, joka on sinänsä harmi, koska aina ennen sellaiset on ollut. Mikä omituisinta, ruokaa ei tarjoilla koko lennon aikana, vaan siitä tulisi erikseen maksaa. Ai mitä, lentokoneruoastako? Ei ikinä. Positiivista on kuitenkin, että matka Helsingistä Seattleen vaihtoineen kestää vain 12 tuntia, joka on selvästi lyhyin kaikista kestämistämme lennoista.



Lisää julkaisuja tulee, kun olemme (toivottavasti) laskeutuneet turvallisesti Amerikan mantereelle ja saaneet hieman levättyä.



Siihen asti, näkemisiin !